Koko maailman huomio on nyt koronaviruksessa (SARS-CoV-2), ja koronavirustestien luotettavuuteen kiinnitetään paljon huomiota. SYNLAB Suomi tarjoaa sekä nukleiinihapon osoitustestejä (NhO) että vasta-ainetestejä, joiden luotettavuus on epidemian luonteen ja nopeuden huomioiden erinomaisella tasolla.
Joskus testin tulos on kuitenkin väärä. SYNLAB Suomen lääketieteellinen johtaja Sohvi Hörkkö kertoo, miksi toisinaan, onneksi harvoin, niin käy.
Nukleiinihapon (NhO) osoitustestissä näytteenotto on kriittinen piste
Nukleiinihapon osoitus perustuu useimmiten polymeraasiketjulla (PCR) tehtävään geenimonistukseen. Julkisuudessa puhutaankin usein pelkästään PCR-testistä. PCR-testit ovat testejä ja näytteenottoa näihin testeihin on tänä keväänä tehty paljon esimerkiksi terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja lääkäriasemilla. Itse testi tehdään korkeatasoisissa keskuslaboratorioissa.
NhO-testi tehdään silloin, kun tavoitteena on jäljittää tartuttavat henkilöt ja tartuntaketjut mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se varmistaa noin vuorokaudessa heti tartunnan alkuvaiheessa, onko potilaalla koronavirus.
Laboratorioprosessi on pitkä, ja virhe voi periaatteessa syntyä missä tahansa sen vaiheessa: lääkärin vastaanotolla, näytteenotossa, kuljetuksessa ja laboratoriossa. Kaiken kaikkiaan virheiden määrä on erittäin vähäinen siihen nähden, kuinka monimutkaisesta prosessista on kyse.
Laboratorioanalyysi on prosessin varmin kohta. Yleensäkin sitä vähemmän tapahtuu virheitä, mitä automatisoidummasta prosessista on kyse. Esimerkiksi SYNLABissa laboratorioprosessit on pitkälle automatisoitu. Näytteiden kuljetusta puolestaan kontrolloidaan äärimmäisen tarkasti, joten virheitä ei oikeastaan pääse tapahtumaan.
Vaikeimmin kontrolloitavissa on virus itse. Elävät mikrobit ovat yksilöitä, ja jokaisella on omat geenit, kuten jokaisella ihmiselläkin. Esimerkiksi virusten perusominaisuus on ajan myötä muuttua ja mikäli muutos on riittävän suuri, voi käydä niin että sitä ei enää saada käytössä olevilla testeillä kiinni. Mikrobien osalta näin on käynyt esimerkiksi klamydiabakteerille Suomessa vuosi sitten. Pieni osa klamydiatartunnoista jäi toteamatta ensisijaisella seulontatestillä, koska osassa klamydiabakteereja oli ilmennyt mutaatio juuri siinä geenissä, johon klamydian toteaminen seulontatestillä perustuu.
Diagnostiset testit pyritäänkin kohdentamaan geeneihin, jotka eivät helposti muutu. Jos geeni muuttuu, myös testiä päivitetään. Tarvitaan myös valppautta laboratorioalan ja terveydenhuollon alan ammattilaisten toimesta, jotta osataan epäillä muuttuvia mikrobeja. On tärkeää huolehtia asiantuntijoiden ajantasaisesta koulutuksesta ja ammattitaidon ylläpidosta.
Vasta-ainetestien laatu vaihtelee ja paljon riippuu valmistajasta
Vasta-ainetesti on serologinen eli verinäytteestä tehtävään analyysiin perustuva testi. Vasta-ainenäytteet analysoidaan automaatioradalla, jossa inhimilliset virheet on suljettu pois.
Useimpien testien tarkkuus on 90–95 prosenttia. SYNLAB Suomi aloitti vasta-ainetestit markkinoiden tarkimmalla testilaitteistolla, jonka tarkkuus on 99,9 prosenttia. Tarkkuusarvio perustuu tutkimukseen, jonka aineistossa oli 1020 tervettä eli koronanegatiivista potilasta. Vain yhdestä näytteestä tuli väärä positiivinen tulos. Tutkimus julkaistiin Journal of Clinical Microbiology -lehdessä toukokuussa.
Pika- eli vieritestit antavat eniten vääriä tuloksia
Eniten vääriä tuloksia tällä hetkellä antavat korona vasta-ainepikatestit eli vieritestit, joihin näyte otetaan sormenpäästä. Niistä ei kuitenkaan tule koskaan yhtä tarkkoja kuin laboratoriossa tutkittavat serologiset vasta-ainetestit.
Vieritestin tulos saadaan saman tien eli potilaan odottaessa ilman, että hänen pitäisi odottaa laboratoriotutkimuksen tulosta. Vieritestin etu on, että sen tulos voi vaikuttaa hoitopäätökseen heti.