Medikalisaatiossa elämään liittyviä moninaisia ilmentymiä ja erityisesti poikkeavuuksia pyritään selittämään ja ratkaisemaan lääketieteen keinoin. Medikalisaatio liittyy läheisesti terveyden käsitteeseen, ja siihen miten yksilöt kohtaavat oman elämänsä poikkeavuuksia ja sairauksia suhteessa elämäntilanteeseensa, yleiseen tyytyväisyyteensä ja ympäröivään väestöön. Olenko terve, jos olen oireeton, mutta minulla on esimerkiksi käytössäni verenpainelääkitys kohonneiden verenpainearvojen vuoksi? Onko iällä merkitystä? Voidaanko nuorta verenpainelääkitystä käyttävää kutsua terveeksi? Tai voidaanko verenpainelääkitystä käyttävää, muuten oireetonta ja hyväkuntoista vanhusta kutsua sairaaksi?

Riippumatta siitä kutsummeko verenpainelääkitystä käyttävää oireetonta yksilöä terveeksi vai sairaaksi, kohonneen verenpaineen seurannassa ja hoidossa ei kuitenkaan ole kyse medikalisaatiosta. Mitattujen koholla olevien verenpainearvojen hoito oireettomilla pohjautuu vahvaan tutkimusnäyttöön ja on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa, jolla pyritään vähentämään tulevia sydän -ja verisuonitautitapauksia.

Lähes kaikki meistä pohtivat joskus omaa terveydentilaansa ja tavoittelevat hyvää tasapainoista elämää. On varsin normaalia, ja lääkärin näkökulmasta yleensä jopa toivottavaa, että yksilötasolla ihmiset ovat kiinnostuneita omasta hyvinvoinnistaan ja hankkivat aktiivisesti tietoa oman terveytensä ylläpitämiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi. Tietoa hankitaan esimerkiksi mittaamalla omaa verenpainetta tai käymällä laboratoriotutkimuksissa.

Miten suhtautua laboratoriotutkimusten tuloksiin ja milloin tulos on poikkeava

Määrällisesti suurin osa tämän päivän kliinisistä laboratoriotutkimuksista tehdään laskimoverinäytteistä keskuslaboratoriossa. Verinäytetutkimuksissa voidaan esimerkiksi hyödyntää verenkiertoon ilmaantuvia merkkiaineita, joiden on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu liittyvän tiettyihin sairaustiloihin tai ennustavan riskiä tulevaan sairastuvuuteen. Esimerkiksi sydäninfarktissa sydänlihaksen hapenpuute aiheuttaa vaurion, jonka seurauksena sydänlihassoluista vuotaa verenkiertoon troponiini-nimistä valkuaisainetta merkkinä lihassolutuhosta. Troponiini voidaan mitata laboratoriotutkimuksena verinäytteestä, ja tieto suurentuneesta pitoisuudesta tukee lääkäriä rintakipuisen potilaan hoidossa ja diagnoosiin pääsemisessä. Sydänlihasentsyymin pitoisuudet verenkierrossa ovat normaalisti olemattoman pienet ja kohonnut tulos on aina merkki sydänlihasperäisestä tapahtumasta. Kaikkien laboratoriotutkimusten tulkinta ei ole kuitenkaan yhtä mutkatonta.

Useimpien laboratoriotutkimusten tulosten normaalius tai epänormaalius tulkitaan viitevälien kautta. Aluksi mitataan suurelta joukolta terveitä yksilöitä tutkimustulokset, jotka näyttävät luonnollisen vaihtelevuuden arvojen välillä. Sen jälkeen tyydytään tilastolliseen normaaliuskäsitteeseen ja viitearvoiksi sovitaan esimerkiksi 95%:n vaihteluväli testattujen terveiden arvojen luonnollisen vaihtelevuuden pohjalta. Määritelmän mukaisesti tällöin normaalijakaumaa noudattavissa tutkimuksissa 2,5% terveistä jää viitevälin alarajan alapuolelle ja 2,5% ylärajan yläpuolelle. Kaikki terveet eivät siis välttämättä saa viitearvojen väliin sijoittuvaa normaalia tutkimustulosta.

Osassa laboratoriotutkimuksia, esimerkiksi useissa kliinisen mikrobiologian tutkimuksissa, ei ole käytössä viitevälejä, ja normaalius tai epänormaalius määritellään käytössä olevan testin herkkyyden ja tarkkuuden avulla. Esimerkiksi meneillään olevan SARS CoV-2 pandemian aikana olemme todenneet, että negatiivinen testitulos ei poissulje viruksen kantajuutta ja positiivinen antigeenitestitulos voi olla väärä positiivinen tulos.

Aiheuttavatko laboratoriotutkimukset medikalisaatiota?

Poikkeava ja erityisesti viitevälin ulkopuolelle sijoittuva laboratoriotutkimustulos pysäyttää aina pohtimaan tuloksen merkitystä ja mahdollisesti tarvittavia jatkotoimia. Onko kyseessä hoitoa vaativaan sairauteen liittyvä tulos vai onko tulos mahdollisesti hieman viitevälistä poikkeava, mutta kuitenkin normaaliksi tulkittava löydös.

Laboratoriotutkimustulos itsessään on aina kuitenkin vain mittaustulos, ei sen enempää. Medikalisaatiosta on kyse silloin kun ihminen lähtee tulkitsemaan tulosta, selittämään ja ratkaisemaan tuloksen merkitystä lääketieteen keinoin ja erityisesti silloin, kun se johtaa ylitutkimiseen ja ylihoitoon, jotka eivät lisää terveyttä ja hyvinvointia tutkittavalle.

Sohvi Hörkkö, lääketieteellinen johtaja, SYNLAB Suomi Oy
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
Immunologian dosentti, Helsingin yliopisto
Kokeellisen sisätautiopin dosentti, Oulun yliopisto