Nivelrikon hoidosta päätettäessä potilaan kokemat oireet ovat melkein tärkeämmät kuin kuvantamistutkimusten tulokset. Kulumapolven magneettikuvalöydökset eivät useinkaan vaikuta siihen, miten polvea hoidetaan. Dosentti, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Ville Remes kertoo, miksi magneettikuva kuitenkin joskus kannattaa ottaa.

Nivelrikko on nivelsairauksista yleisin. Se saattaa vaivata sellaista niveltä, joka on joskus vaikkapa onnettomuudessa vahingoittunut, mutta se iskee usein myös aiemmin vahingoittumattomaan niveleen. Niin sanotun primaarisen nivelrikon perimmäinen syy on tuntematon. Sekundaarinen nivelrikko johtuu jostain muusta sairaudesta tai vammasta, kuten nivelreumasta tai nivelpintaan ulottuvasta murtumasta.

Nivelrikon hoidossa liikunta on avainasemassa

Nivelrikkoa hoidetaan ennen kaikkea liikkumalla. Myös fysikaalinen hoito ja lääkehoito sekä tukien ja apuvälineiden käyttö saattavat auttaa. Leikkaukseen turvaudutaan yleensä vasta, jos nivelrikko on edennyt pitkälle, muut hoitokeinot eivät auta ja nivelrikko aiheuttaa merkittävän päivittäisen tai lähes päivittäisen haitan. Niinpä kuvantaminen – siis vaikkapa röntgen- tai magneettitutkimus – ei aina ole kulumaksiksin kutsutun nivelrikon hoidossa välttämätöntä, jos oirekuva on maltillinen.

Esitimme Ville Remekselle kolme väitettä nivelrikon kuvantamisesta. Remes vastasi paitsi SYNLABin palveluiden johtajana myös nivelrikon hoitoon perehtyneenä ortopedian erikoislääkärinä.

Väite 1: Röntgenkuva riittää aina lonkan tai polven nivelrikon diagnosointiin ja hoitoon.

”Ensisijainen tutkimus on natiiviröntgen. Pitkälle edenneessä nivelrikossa muuta ei tarvitakaan. Röntgenkuva tarvitaan myös esimerkiksi mahdollisen tekonivelleikkauksen suunnittelussa. On kuitenkin pari tilannetta, joissa röntgenkuva ei kerro totuutta kulumasta. Joskus laajakaan rustovaurio ei näy röntgenissä. Näin voi käydä esimerkiksi, jos kuluma on kaventanut nivelrakoa sellaisesta kohdasta, että se jää kuvassa piiloon tai kuluneet kohdat eivät tule vastakkain röntgenkuvaa otettaessa, esimerkiksi polven ulkosyrjän nivelrikossa.

Toinen tyypillinen tilanne on verenkiertohäiriön tuottama luukuolio. Sen tyypillisimmät paikat ovat reisiluun pään lonkkanivelessä ja reisiluun sisäsyrjän nivelnastassa polvessa. Magneettikuva kannattaa siis ottaa, jos oireiden ja löydösten välillä on suuri epäsuhta eli kivut ovat kovat mutta röntgenkuvissa ei näy mitään, joka selittäisi niitä.”

Väite 2: Ei ole terveitä ihmisiä, on vain puutteellisesti tutkittuja.

”Kyllä, magneettitutkimuksen keksimisen jälkeen näin voi tosiaan sanoa. Esimerkiksi selän magneettitutkimuksessa voi perustellusti ajatella, että normaali löydös on jokin poikkeavuus eikä suinkaan “täydellinen” selkä. Onkin tärkeä muistaa, että yksittäisestä kuvasta ei voi päätellä mitään nivelrikon tai sen oireiden etenemisestä. Kuvat eivät kerro edes oireiden voimakkuudesta. Kuvissa samalta näyttävä kuluma voi tuottaa yhdelle ihmiselle paljonkin vaivaa, kun toinen on lähes oireeton.

Voidaankin erottaa kliininen nivelrikko ja radiologinen nivelrikko. Kliininen nivelrikko on se, jonka lääkäri toteaa vastaanotolla potilasta kuuntelemalla ja tutkimalla Radiologinen nivelrikko näkyy kuvantamistutkimuksissa. Polven radiologinen nivelrikko on neljä kertaa niin yleinen kuin kliininen, lonkan radiologinen nivelrikko kaksi kertaa niin yleinen kuin kliininen.”

Väite 3: Olisi oikein, että kulumasta kärsivä saisi aina Kela-korvauksen magneettitutkimuksesta.

”Kela korvaa, jos tutkimukseen on lääketieteellinen syy. Lääkäri arvioi tilanteen ja laatii lähetteen vaikkapa kohdassa 1 mainituista syistä. Minusta yhteiskunnan ei kuitenkaan tarvitse korvata kaikkea. Magneettikuvauksen hinta on viime vuosina laskenut niin merkittävästi, että monilla ihmisillä on varaa tutkimukseen myös ilman lähetettä eli kokonaan itse maksaen. Magneettikuvaus voi tuoda lisää tietoa ja ymmärrystä, kunhan muistaa kohdassa 2 mainitun kliinisen ja radiologisen nivelrikon eron. Kivun syyn selvittäminen tuo monelle mielenrauhaa. Tärkein tieto on aina se, miltä itsestä tuntuu, ei se, mitä kuvissa näkyy.

Kun ihmisten omat vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät eli voi esimerkiksi hakeutua magneettikuvaan ilman lähetettä, samalla lisääntyy oma vastuu: pitää osata arvioida, mikä kuvien kertomassa on olennaista ja mikä ei. Toki tähän saa myös ammattilaisten apua.”