Mediassa on käyty viime aikoina keskustelua lähetteettömistä terveyspalveluista. SYNLABin johto halusi antaa oman kommenttinsa keskusteluun.
Helsingin Sanomat on viime viikkoina kirjoittanut kahteen otteeseen (uutisjuttu 3.4. ”Kuka tahansa voi ostaa itselleen magneettikuvauksen – Ilman lähetettä tehtävien tutkimusten yleistyminen huolestuttaa lääkärikuntaa” ja pääkirjoitus 10.4. ”Kaikki vaivat eivät ole sairauksia”) siitä, miten ihmisten kiinnostus terveyttään kohtaan ja lääketieteellisten tutkimusten tarjoaminen kansalaisille ilman lähetettä voivat tuottaa ongelmia. Kirjoitukset ovat avanneet tärkeää keskustelua, johon me diagnostiikka-alan ammattilaisina haluamme tuoda oman näkökulmamme.
Molemmat artikkelit ovat suurelta osin osuvia ja todenmukaisia. Pääkirjoituksessa on kuitenkin kaksi perustavaa laatua olevaa virheoletusta.
Aloitetaan ensimmäisestä, asia on melko tekninen. ”Terveydenhuollon resurssit ovat kuitenkin aina rajalliset, sillä lääkäreitä ja hoitajia on vain tietty määrä.” Historiallisesti resurssit ovat olleetkin niukat, kuten pääkirjoittaja sanoo. Edelleenkin niukkuutta ilmenee, mutta monin paikoin tilanne on muuttunut ratkaisevasti, erityisesti diagnostiikassa. Esimerkiksi Synlabilla on runsaasti käyttämätöntä kapasiteettia. Sen turvin voisimme joka vuosi ottaa yli 200 000 laboratorionäytettä tai tehdä 40 000 magneettitutkimusta nykyistä enemmän ilman, että kukaan jäisi tutkimatta. Meillä on tietysti kaupallinen intressi kapasiteetin myyntiin, mutta päätöksen tutkimuksen ostamisesta tekee kuitenkin aina asiakas.
Kapasiteettia diagnostiikassa siis riittää, eikä palvelun käyttäjä vie tutkimuspaikkaa keneltäkään muulta. Rahallistakaan resurssia hän ei vie, koska maksaa tutkimuksensa kokonaan itse.
Toinen virheoletus on ensimmäistä kiinnostavampi. Pääkirjoittaja toteaa että ”turhista” tutkimuksista saattaa seurata aiheettomia huolia. Asiakaspalautteemme on ollut kiistatonta, ihmisiä ajaa tutkimuksiin nimenomaisesti ahdistus tiedon puutteesta. Käänteisesti ajatellen pääkirjoittajan mielestä on siis parempi olla tietämättä kuin tietää, mikäli tieto aiheuttaa huolta. Tämä on yksilön kannalta sietämätön ajatus – hänellä ei siis olisi oikeutta oman kehon tietoon, vaikka itse hoitaa tutkimuksen kustannuksen?
Tässä keskustelussa on nähdäksemme kyse ennen kaikkea valtasiirtymästä: sitä siirtyy aiempaa enemmän asiantuntijoilta yksittäisille ihmisille. Potilas muuttuukin aktiivisemmin päätäntävaltaa käyttäväksi asiakkaaksi. Mielestämme ihmisellä on oikeus saada tietoa omasta terveydentilastaan omalla päätöksellä. Asiantuntijoiden osaaminen on vastakin tarpeen niin lääketieteessä kuin muualla yhteiskunnassa, mutta tavallisen kansalaisen vallan ja samalla vastuun lisääntyminen on mielestämme erittäin suotuisa ja demokratiaa edistävä kehitys.
Aarne Aktan, toimitusjohtaja
Sohvi Hörkkö, lääketieteellinen johtaja, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
Ville Remes, palvelukehitysjohtaja, dosentti, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri
SYNLAB Suomi Oy