Virtsan kemiallinen seula tehdään virtsassa kastettavasta liuskatestistä, missä saadaan tietoa eri solujen ja aineiden määristä liuskan imupapereissa tapahtuvien kemiallisten värimuutosten avulla.  Testillä voidaan osoittaa virtsasta glukoosi, ketoaineet, leukosyytit, nitriitit, proteiinit ja hemoglobiini. Testi antaa näiden lisäksi tiedon virtsan ominaispainosta ja pH:sta.

Viitearvot ja tulkinta:

pH 5-7
Glukoosi neg
Ketoaineet neg
Leukosyytit neg
Nitriitit neg
Proteiinit (alb) neg
Hemoglobiini neg

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Gluk-O)               

Virtsassa ei ole yleensä glukoosia eli sokeria (U-Gluk-O), mutta veren glukoosipitoisuuden noustessa normaalia suuremmaksi sitä alkaa valumaan myös virtsaan. Ns. kynnystä, jossa glukoosia alkaa erittyä virtsaan sanotaan munuaiskynnykseksi, ja se vaihtelee ihmisillä veren glukoosiarvon 8–10 mmol/l välillä. Virtsassa esiintyvä sokeri on näin ollen aina merkki kohonneesta verensokerista. Tulos vastataan liuskan antaman värin voimakkuuden mukaan.                          

Viitearvo:
neg

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Leuk-O)               

Leukosyytit (U-Leuk-O) ovat veressä olevia valkosoluja, joita virtsassa ei yleensä ole kuin muutama. Suurempi määrä valkosoluja voi kieliä virtsatietulehduksesta tai laadultaan heikosta ja epäpuhtaasti lasketusta keskivirtsanäytteestä. Tulos vastataan liuskan antaman värin voimakkuuden mukaan.                          

Viitearvo:
neg

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Prot-O)                

Proteiini (U-Prot-O) kertoo, pääseekö veriplasman proteiineja (valkuaisainetta) normaalista poiketen virtsaan. Esimerkiksi kovan fyysisen rasituksen aikana albumiinia erittyy virtsaan, mistä syystä heikko värireaktio ei aina tarkoita sairautta. Esimerkiksi diabeteksen toteamisessa tarvitaan virtsan kemiallista seulaa tarkempaa valkuaismäärän mittausta. Tulos annetaan liuskan värin voimakkuuden mukaan.                    

Viitearvo:
neg

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Nitr-O)                 

Nitriitti on typpiyhdiste ja peräisin nitraatista. Sitä syntyy kolibakteereiden tuottamana, jos niiden määrä on liiallinen. On huomattavaa, että virtsatulehdus voi johtua myös muista bakteereista, joten negatiivinen tulos ei sulje välttämättä virtsatietulehduksen mahdollisuutta pois. Tulos vastataan liuskan antaman värin mukaan.        

Viitearvo:
neg

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Keto-O)               

Ketoaineet tarkoittavat rasvan palaessa syntyneitä orgaanisia happoja eli asetoniaineita (U-Keto-O). Ketoaineita erittyy virtsaa, kun elimistön energiantuotantoon käytetään pääsääntöisesti rasvoja esimerkiksi paaston aikana. Tulos vastataan liuskan antaman värin voimakkuuden mukaan.         

Viitearvo:
neg

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-pH)                       

Virtsan pH (U-pH) tarkoittaa virtsan happamuutta, joka on normaalisti alle 8. Virtsaan kuuluu normaalisti lievä happamuus, mihin ravinnon laadulla on vaikutusta. Happamuuden vaihteluilla ei yleensä ole merkitystä sairauksien toteamisessa, mutta happamuudella on vaikutusta myrkkyjen ja joidenkin lääkkeiden poistumiseen elimistöstä. pH:n arvot luetaan niin, että 7 on neutraali, sen alapuolella olevat pienemmät arvot ovat happamia ja suuremmat emäksisiä. Tulos vastataan numeerisesti.         

Viitearvo:
pH 5-7

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Suhti)                  

U-Suhti tarkoittaa virtsan ominaispainoa eli suhteellista tiheyttä, johon vaikuttaa virtsan laimeus. Yleensä tiheys, joka on yli 1.015 antaa hyvän perusteen luotettaville tuloksille. Puhtaassa vedessä ominaispaino eli suhteellinen tiheys on 1, mihin verraten virtsan tiheyden on oltava luonnollisesti suurempi sen sisältämien aineiden ja suolojen vuoksi.  Tulos vastataan numeerisesti.

Virtsan kemiallinen seula (U-KemSeul, U-Eryt-O)       

LÄHTEET:
Terveyskirjasto: Virtsan kemiallinen seulonta (U-KemSeul 1881)