Virtsan sytologinen tutkimus (4078 U-Syto-1)

Indikaatiot:

Virtsateiden pahanlaatuisten kasvainten diagnostiikka ja seuranta.

Näyte:

  • Virtsan sytologiseen näytteeseen on suositeltavinta ottaa keskivirtsaa, joka ei ole seissyt rakossa 2-3 tuntia kauempaa. Virtsaa voidaan ottaa esim. 50 ml.
    • Ensin näyte sentrifugoidaan pienellä kierrosnopeudella (1500 – 2000 rpm n. 15 min)
    • Tämän jälkee näyte fiksoidaan: fuugatun sedimentin päälle kaadetaan 50 %:sta etanolia 10 ml.
    • Sedimentin voi laittaa myös PEG-etanolifiksatiivia sisältävään astiaan.
  • FUUGAAMATONTA VIRTSAA EI SAISI LÄHETTÄÄ! Jos fuugia ei ole käytössä, ilmoitetaan patologian laboratorioon etukäteen että aiotaan lähettää fuugaamaton virtsanäyte.
  • Virtsaputken suulta ja varsinkin vaginasta tulevaa kontaminoivaa levyepiteeliä tulee välttää. Jos virtsa seisoo rakossa ennen näytteen saamista, solukon degeneraatio voi haitata näytteen tulkintaa. Ns aamuvirtsan solut ovat usein liian degeneroituneita. Suositeltavinta olisi, että potilas joisi runsaasti ja riittävän odotusajan jälkeen otettaisiin näyte. Näin menetellen virtsan solut olisivat mahdollimman hyvin säilyneitä.
  • Katetrilla ja varsinkin rakkohuuhtelun yhteydessä saadut näytteet ovat tavallisesti hyvin säilyneitä. Niissä on usein selvästi runsaammin soluja kuin ns. puhtaasti lasketussa virtsassa. Instrumentaation avulla otetun näytteen yhteydessä tulee aina ilmoittaa näytteenottotapa, jotta runsas solukuva ei johtaisi vääriin tulkintoihin.
  • Näyteastiaan liitetään potilaan tunnistetiedot

Näyte säilytetään ja lähetetään huoneenlämmössä.

Menetelmä:

Sytosentrifuuginemetelmä, Papanicolaoun värjäys ja mikroskooppinen tutkimus.

Tutkimus akkreditoitu.

Tulos:

Virtsateiden epiteelin (uroteelin) kasvainten primaaridiagnostiikassa virtsan sytologinen tutkimus on tärkeä, halpa ja sensitiivinen. Virtsarakon karsinooma löytyy valtaosassa tapauksista. Myös munuaisaltaan karsinooman soluja irtoaa virtsaan usein, munuaisparenkyymin karsinooman soluja sen sijaan harvemmin. Infektioosit muutokset muuttavat virtsateiden epiteeliä. Muutokset ovat kuitenkin harvoin spesifisiä. Nämä voivat silti aiheuttaa epiteeliin tuma-atypiaa. Varsinkin sädetyksen ja paikallisen sytostaattihoidon yhteydessä esiintyy benigniä atypiaa. Solu- tai proteiinilieriöiden (engl. casts) esiintyminen virtsassa viittaa munuaisparenkyymin vaurioon, mutta sytologista näytettä ei voi kuitenkaan käyttää munuaiskudoksen tulehduksellisten tautien diagnostiikkaan.

 Vastausaika:

Arkipäivisin tehtävä tutkimus. Vastaus valmistuu 5 päivässä.