Tyreotropiini (2832 S -TSH)

TSH-pitoisuuden määrittäminen verestä on ensisijainen tutkimus hypo- ja hypertyreoosiepäilyksen yhteydessä. Tyreotropiinilla (TSH) on selvä vuorokausivaihtelu. Iltapäivällä veren TSH-pitoisuus alkaa kohota ja on korkeimillaan yöllä, minkä jälkeen sen pitoisuus laskee takaisin entiselle tasolle aamulla. Miehillä ja naisilla ei ole eroa vuorokausiaikavaihtelussa. Tutkimuksien mukaan TSH-pitoisuus säilyy melko stabiilina iltapäivään. Suosittelemme näytteenottoa klo 8-12 välillä.

Vuorotyö ja näytteenoton ajoittaminen: Suosittelemme että näyte otetaan klo 8:00 – 18:00 välisenä ajankohtana. Näytteenotto tulee kuitenkin suorittaa parin/muutaman tunnin sisällä heräämisen jälkeen.

Indikaatiot

  • Hypotyreoosin diagnostiikka
  • Hypertyreoosin diagnostiikka
  • Kilpirauhasen hormonien korvaushoidon tehokkuuden arviointi

Analyysimenetelmä

Kemiluminesenssimenetelmä, akkreditoitu

Näyte

1 ml seerumia

Säilytys ja kuljetus

Näyte säilyy  jääkaapissa 3 vrk (+2-+8 °C). Kuljetus huoneenlämmössä tai viileässä (+2-+24°C). Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna (-20°C).

Viitearvot

Lapset 2 – 11 v: 0,6 – 6,3 mIU/l

Lapset 12 – 17 v: 0,5 – 4,9 mIU/l

Aikuiset ≥ 18 v: 0,4 – 4,0 mIU/l

Tulkinta

Primaarisessa hypotyreoosissa seerumin TSH:n perustaso on viitearvoja korkeampi tai ainakin niiden ylärajoilla. Perustaso saattaa olla useita satoja yksiköitä (mU/l). Hyvin lieväkin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka vielä ei ole aiheuttanut kilpirauhashormonien pysyvää vähenemistä veressä eikä myöskään kliinisiä oireita (ns. subkliininen hypotyreoosi), usein kohottaa TSH:n tasoa. Näin on usein oireettomassa autoimmuunityreoidiitissa sekä kilpirauhasleikkauksen ja radiojodihoidon jälkeen kliinisesti eutyreoottisilla potilailla. Kohonneen TSH-pitoisuuden merkityksen arvioimiseksi on tärkeää määrittää autoimmuunityreoidiitille tyypilliset kilpirauhasvasta-aineet (yleisimmin tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (S -TPOAb). Lisääntynyt seerumin TSH ei siis aina merkitse kliinistä eli hoitoa vaativaa hypotyreoosia. Kun primaarisessa hypotyreoosissa annetaan tyroksiinihoitoa, TSH-taso laskee normaaliksi, joskus alle viitearvojen.
Kilpirauhassyöpää sairastavat potilaat saavat leikkauksen ja mahdollisen radiojodihoidon jälkeen tyroksiinikorvaushoitoa. Hyvän ennusteen potilailla käytetään annoksia, joilla TSH on viitearvojen alarajoilla. Huonon ennusteen potilailla TSH pyritään laskemaan suurilla tyroksiiniannoksilla mittaamattomiin, koska tämä parantaa ennustetta.

Sentraalisessa, aivolisäke- tai hypotalamusperäisessä hypotyreoosissa TSH-arvot ovat joko viitealueella tai niiden alapuolella.
Kilpirauhasperäisessä hypertyreoosissa TSH-arvot ovat pienentyneet ja ovat useimmiten alle 0.02 mU/l, ja TSH-määrityksestä on hyötyä varsinkin lievässä tai alkavassa hypertyreoosissa, jossa seerumin kilpirauhashormonien pitoisuudet ovat vielä viitearvoalueella tai vain lievästi kohonneet.

Potilaan seurannassa suositellaan, että tulosta verrataan ensisijaisesti potilaan aikaisempiin tuloksiin. Tyreotropiinin biologinen variaation on merkittävä, jolloin kaksi potilaan perättäistä mittaustulosta voivat poiketa toisistaan.

Mikäli esiintyy ristiriita TSH ja T4-V tulosten tai potilaan kliinisen kuvan välillä, voi kysessä olla immunokemian määritystä häiritsevistä heterofiilisista vasta-aineista. Harvinaisessa aivolisäkeperäisessä hypertyreoosissa T4-V on koholla, mutta TSH on joko viitealueella tai suurentunut.

Viive

1 työpäivä