Puutiaisaivokuumevirus, vasta-aineet, seerumista (3756, S -TBEAb)

Puutiaisaivokuume- eli punkkienkefaliittivirus (TBEV – Tick-Borne Encephalitis Virus) on yksiketjuinen RNA-virus, joka kuuluu flavivirusten heimoon. Punkkienkefaliittiviruksia on kolmea alatyyppiä: Länsi-, Siperian ja Kaukoidän alatyyppi. Baltian maissa on löydetty kaikkia kolmea alatyyppiä. Viruksen luonnollisia isäntiä ovat sekä villi- että kotieläimet, ihminen on sattumanvarainen väli-isäntä. Virus leviää punkin puremasta. Tartunnan voi saada myös pastöroimatonta maitoa juomalla. Virus leviää ensin veren tai lymfan kautta paikallisiin imusolmukkeisiin, maksaan, pernaan, luuytimeen sekä viruksen replikaation jälkeen uudelleen vereen. Virus voi myös levitä keskushermostoon. Taudin itämisaika on 1-2 viikkoa.

Sairaus etenee kaksivaiheisena:

  • I-vaiheessa, 1 – 2 viikkoa punkin pureman jälkeen ilmenee kuumetta ja ”flunssan oireita“, jotka kestävät 2 – 4 päivää.
  • II-vaiheessa, noin 8 päivän jälkeen 20 – 30 %:lla tartunnan saaneista seuraa toinen kuumevaihe, johon voi liittyä keskushermostovaikutuksia: aivokalvontulehdus, enkefaliitti, meningoenkefaliitti ja/tai meningoenkefalo-radikuloneuriitti.

Lapsilla sairauden kulku on yleensä lievempi kuin aikuisilla.

Sairastaminen antaa elinikäisen immuniteetin

Indikaatiot

Punkkienkefaliitin eli Kumlingen taudin epäily: meningiitti tai enkefaliitti touko-lokakuun välisenä aikana, varsinkin endeemisellä alueella (mm. Ahvenanmaa, Turun ja Kokkolan saaristo, Isosaari, Kotka, Kaakkois-Suomi).

Immuniteettin selvittäminen.

HUOM: Tartunta voi olla peräisin myös ulkomaanmatkalta (myös aikaisemmin keväällä ja myöhemmin syksyllä). Tautia esiintyy mm. Ruotsissa, Baltian maissa, Keski- ja Itä-Euroopassa ja Venäjällä.

Näyteastia

Seerumigeeliputki

Näyte

1 ml seerumia.

Näytteen säilytys

14 vrk jääkaappilämpötilassa (2 – 8 oC)

Näytteen kuljetus

Viileässä (2 – 14 oC)

Menetelmä

Entsyymi-immunomenetelmä (EIA)

Tutkimus on akkreditoitu

Tulokset valmiina

3 työpäivässä

Tulkinta

IgM-luokan vasta-aineet ilmaantuvat 7 – 10 päivää ja IgG-luokan vasta-aineet 1 – 2 viikkoa tartunnasta. Positiivinen IgM-tulos tai vähintään nelinkertainen IgG-luokan vasta-aineiden titterinnousu ovat diagnostisia puutiaisaivokuumeelle.

II-vaiheen taudissa, keskushermosto-oireiden ilmetessä vasta-aineita on lähes aina todettavissa seerumissa, I-vaiheen taudissa vasta-ainetutkimus on negatiivinen. Keskushermosto-oireisella potilaalla myös likvorista löytyy vasta-aineita, mutta likvorinäytteen tutkimuksen herkkyys infektion osoittamisessa on seeruminäytettä heikompi.

Endeemisillä alueilla jopa 10 %:lla väestöstä on TBEV-vasta-aineita.

TBE-virus kuuluu flavivirus-ryhmään. Ryhmän virukset ristireagoivat serologisesti keskenään. Matkailija voi altistua erityisesti hyttysvälitteiselle flavivirusinfektioille (dengue, West Nile -kuume, Japanin enkefaliitti). Siksi positiivista vasta-ainetulosta arvioitaessa tulee ottaa huomioon flavivirusristireaktion mahdollisuus.