Proteiini fraktiot, seerumista (2522 S -Prot-Fr)

Osatutkimukset:

9156 S -Alfa-1

9158 S -Alfa-2

9154 S -Alb-Fr

9160 S -Beeta-1

9162 S -Beeta-2

9164 S -Gamma

2516 S -Prot

Indikaatio:

Maksa- ja munuaissairauksien seulonta ja seuranta.

Menetelmä:

Elektroforeesi agaroosigeelissä

Näyte:

1 ml seerumia

Säilytys ja lähetys:

Näyte säilyy 5 vrk kylmässä, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Viitearvo:

S -Alfa-1-globuliini, fraktio: 1-3 g/l

S -Alfa-2-globuliini, fraktio: 4-8 g/l

S -Albumiini, fraktio: 36-51 g/l

S -Beeta-1-globuliini, fraktio: 4-8 g/l

S -Beeta-2-globuliini, fraktio: 2-7 g/l

S -Gammaglobuliini, fraktio: 7-17 g/l

S –Proteiini: 62-78 g/l

Tulkinta:

Seerumin proteiinit jaetaan elektroforeettisen liikkuvuutensa perusteella kuuteen pääfraktioon: albumiini, alfa-1-fraktio (pääasiassa alfa-1-antitrypsiini), alfa-2-fraktio (haptoglobiini, alfa-2-makroglobuliini, keruloplasmiini), beeta-1-fraktio (transferriini), beeta-2-fraktio (C3-komplementti) ja gammafraktio (immunoglobuliinit, pääasiassa IgG). Paraproteiinit eli monoklonaaliset tai M-komponentit, ovat monoklonaalisia immunoglobuliineja, jotka erottuvat tutkimuksessa yleensä erillisinä fraktioina. Paraproteiinit ovat peräisin poikkeavasta lymfosyytti- tai plasmasolukloonista ja voivat kuulua mihin immunoglobuliiniluokkaan tahansa tai voivat koostua myös pelkistä immunoglobuliinin kevyistä tai raskaista ketjuista.

Proteiinifraktioiden osuuksissa/määrissä voidaan nähdä muutoksia hyvin monenlaisissa tilanteissa: akuutit tulehdustilanteet (alfa- ja beeta-fraktiot, myöhemmin myös gammafraktio), hemolyysi (haptoglobiini alfa2-fraktio), raudanpuutosanemia (transferriini, beta-fraktio), maksasairaudet (useat fraktiot), nefroottinen syndrooma (useat fraktiot), geneettiset poikkeavuudet (esim. alfa-1-anti-trypsiinin puutos) jne. Gammaglobuliinifraktio kuvastaa pääasiassa IgG-fraktiota ja se voi lisääntyä infektioissa, maligniteeteissa, sidekudossairauksissa ja maksakirroosissa.

Paraproteinemioissa elektroforeesissa nähdään yleensä erillinen selvärajainen fraktio (monoklonaalinen l. M-komponentti), joka esiintyy alfa-, beeta- tai gammaglobuliinien alueella. Jos kyseessä on ns. kevytketjutauti, eivät poikkeavat kevytketjut kasaannu seerumiin, eikä erillistä fraktiota yleensä näy. Tällöin paraproteiini on todettavissa vain virtsasta. Immunofiksaatio (S-Immfix) on pelkkää elektroforeesia herkempi menetelmä paraproteiinin osoittamiseksi. Erityisesti pieni paraproteiini, joka sijaitsee normaalien proteiinifraktioiden kohdalla, ei välttämättä tule esille elektroforeesissa, mutta voidaan todeta immunofiksaatiolla. Paraproteiinin esiintyminen virtsassa ja/tai seerumissa on yksi myelooman diagnostinen kriteeri.

Viive:

Vastausviive noin 5 työpäivää.