Herpes simplex-virus, nukleiinihappo, kval (1860 –HSVNhO)

Herpes simplex -virus kuuluu Herpesvirusten heimoon ja on DNA-virus, jonka kaksi serovarianttia HSV1 ja HSV2 voivat aiheuttaa suun, kasvojen, nielun alueen ja sukuelinten infektioita. Tarttuminen tapahtuu suorassa kontaktissa henkilöiltä, jotka erittävät virusta aktiivisesti. Saatu infektio on elinikäinen, ensimmäinen ja toistuvat sairauden episodit ovat tavallisesti itserajoittuvia, latentti infektio pysyy dorsaalisissa hermoganglioissa. Genitaaliherpestä aiheuttaa 70–90%:ssa tapauksista HSV2, primaarinen sairaus liittyy lähes aina seksuaaliseen tartuntaan.

HSV2 aiheuttaa bilateraalisesti ihon ja limakalvojen kivuliaita ulseratiivisia ja eksudatiivisia vaurioita sukuelimissä, ja tähän voi liittyä yleisoireita kuten kuumetta, pään- ja lihassärkyä. Oireilua saattaa olla virtsaputkessa sekä miehillä että naisilla. Seksuaalikäyttäytymisestä johtuen  virus voi aiheuttaa myös perianaalisen, rektumin tai suun alueen infektioita.

HSV1-tartunta tapahtuu lapsuusiässä aiheuttaen gingivostomatiittia, nielutulehdusta, konjunktiviittia tai kolmoishermovauriota. Disseminoituessa voi aiheuttaa meningoenkefaliittiä, keuhkokuumetta, esofagiittia, hepatiittia, proktiittia. Silmäinfektioita aiheuttaa pääosin HSV1, aiheuttaen konjunktiviittia, keratokonjunktiviittia tai keratiittia. Toistuvat keratiitit voivat aiheuttaa kerato-uveiittia ja sarveiskalvon arpiintumisen vuoksi näön menetyksen.

Sikiön ja vastasyntyneiden HSV-infektioista 70-85% on HSV2:n aiheuttamia. Raskauden kolmannella kolmanneksella äidin genitaaliherpeksen primaari-infektio voi tartunnan toisella serotyypillä nostaa vastasyntyneen tartuntariskiä (33%) reaktivaatioon verrattuna (3%). Enemmistöllä äideistä, joiden lapsille aiheutuu herpesinfektio, on asymptomaattisia ja 50%:lla lapsista ei tartunnan yhteydessä välttämättä esiinny muutoksia iholla. Vastasyntyneellä voi esiintyä ihon, silmän ja suun limakalvovaurio, keskushermoston vaurio tai disseminoitunut infektio.

Indikaatiot:

Herpesvirusepäilys (urogenitaalinfektiot, keskushermoston infektiot, synnynnäiset ja vastasyntyneiden infektiot)

Näyte:

Rakon sisältö, haavauman eriteäyte, likvori, alaluomen sivelynäyte, silmäerite.

Tikkunäytteet otetaan eswab-näytteenottosetillä. Muut nesteet voidaan toimittaa tehdaspuhtaassa putkessa.

Säilytys ja lähetys:

Säilyy 5 vrk kylmässä, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys ja lähetys pakastettuna.

Analyysimenetelmä:

PCR, Luminex-detektiolla.

Viitearvo:

Negatiivinen

Tulkinta:

  • Positiivinen tulos vahvistaa HSV1- tai HSV2-infektion.
  • Negatiivinen tulos ei sulje infektiota pois, vaan osoittaa, että kyseisessä näytteessä ei HSV1:tä ja HSV2:ta ole tai niiden määrä  on menetelmän määrittelyrajan alapuolella. Tärkeää on oikeanlainen näytteenotto.

Järjestelmällisten infektioiden yhteydessä voi esiintyä väärä negatiivinen tulos, jos näyte on otettu 1.-3. päivänä oireiden ilmestymisen jälkeen tai ennen näytteenottoa on aloitettu viruksen vastainen hoito.

PCR-menetelmän herkkyys laskee 10.-12. päivänä sairauden alusta lukien.

Vastasyntyneen herpesinfektion diagnosoinniksi ei riitä vain likvori, näyte tutkimukseen tulisi ottaa myös verestä, virtsasta ja ihottumasta, jotka lisäävät viruksen havaitsemisen todennäköisyyttä.

Viive:

Vastaus valmiina 3 arkipäivässä.