Tuma, vasta-aineet, IF-tekniikka, seulonta (2819 S-ANA)

Tumavasta-aineiden (S-ANA, KL 2819) määrittäminen on ensisijainen/ensimmäinen seulontatutkimus epäiltäessä potilaalla autoimmuunipohjaista sidekudostautia. Epäsuoralla immunofluoresenssitekniikalla (IIF) tehtävässä määrityksessä todetaan värjäyksessä käytettävän HEp-2 solulinjan tuman ja sytoplasman antigeeneja tunnistavia autovasta-aineita. Tumavasta-aineita voidaan todeta matalalla titterillä terveilläkin yksilöillä (erityisesti homogeenisen värjäytymiskuvion antavia).

Tumavasta-aineita todetaan autoimmuunien sidekudostautien lisäksi myös infektioiden ja maligniteettien yhteydessä; hyvin matalina pitoisuuksina ne toimivat myös osana luonnollista immuunijärjestelmää. Herkkyytensä takia tumavasta-aineiden määritys (S-ANA, KL 2819) sopii hyvin seulontamenetelmäksi spesifismmille jatkotutkimuksille kuten tumavasta-aineiden tyypitykselle (S-ANA-Ty, KL 4505), (S-ENAAb, KL 3022) tai (S-DNAAb, KL 8092).

Jatkotutkimuksia kannattaa käyttää myös tietyissä tapauksissa vaikka seulontatutkimus (IIF) antaisi negatiivisen tuloksen. Erityisesti SS-A ja Jo-1 vasta-aineet saattavat jäädä toteamatta Hep-2 solulinjaa käytettäessä.

Diffuusissa sklerodermassa todettavaa IIF-värjäytymiskuvioa todetaan myös muiden kuin Scl-70 vasta-aineiden yhteydessä (jopa useammin kuin Scl-70 vasta-aineiden yhteydessä). Siksi mahdollinen Scl-70 värjäytyminen tulisi aina varmistaa S-ANA-Ty (KL4505) jatkotutkimuksella.

Indikaatiot

Systeemisten autoimmunisairauksien (esim. SLE, skleroderma) epäily, seulontatutkimus

Menetelmä

Epäsuora immunofluoresenssi (IF), jossa substraattina käytetään Hep-2 -soluja.

Näyte

2 ml seerumia

Säilytys ja lähetys

Säilytys 3 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, jolloin pakastelähetys.

Viitearvo

alle 320  titteri

Tulkinta

Tumavasta-aineet ovat heikosti positiiviset (titteri 320 tai pienempi) alle 5 %:lla normaaliväestöstä. Vahvasti positiivisten tumavasta-aineet (titteri 1000 tai suurempi) liittyvät usein autoimmuunitauteihin, kuten esim. SLE, sekasidekudostauti, Sjögrenin syndrooma, systeeminen skleroosi (skleroderma) ja autoimmuunit maksasairaudet. IF-menetelmälläkin voivat eräät tumavasta-aineet jäädä joskus havaitsematta. Tällaisia ovat esim. osa SSA-vasta-aineista ja Jo1-vasta-aineet, jotka aiheuttavat usein vain sytoplasmisen värjäyskuvion. Epäiltäessä tautia, jossa näitä vasta-aineita esiintyy, on ne syytä tutkia myös spesifisillä menetelmillä, (ks. Tuma, liukoiset antigeenit, vasta-aineet ja Tuma, vasta-aineet, tyypitys).
Homogeenisen värjäyskuvion voivat aiheuttaa mm. DNA- ja histonivasta-aineet. Tyypillisen täplikkään (speckled) värjäyskuvion aiheuttavat useat ENA-vasta-aineet (esim. RNP-, Sm-, SSA ja SSB-vasta-aineet). Nukleolustyyppisen värjäyskuvion aiheuttavat monet vasta-ainespesifiteetit, jotka usein liittyvät systeemiseen skleroosiin. Sentromeerivasta-aineita esiintyy myös sklerodermassa, varsinkin sen rajoittuneessa CREST-muodossa, pirmaarisessa biliaarisessa kirroosissa ja Raynaud’n oireyhtymässä. Pistemäisiä värjäyskuvioita (nuclear dots) esiintyy esim. autoimmuuneissa maksasairauksissa. Tulkinnassa on lisäksi huomioitava, että homogeenisen ja tiettyjen täplikkäiden värjäytymiskuvioiden raja on liukuva ja toisaalta em. kuvioiden muodostamia sekakuvioita tavataan usein. Tästä syystä saman potilaan eri näytteistä voidaan joskus antaa erilaisia tulkintoja

Viive:

Vastaus valmiina 3 arkipäivässä.

Kirjallisuusviittet:

Bradwell AR, Hughes RG. Atlas of Hep-2 patterns and laboratory techniques. 3rd Edition 2007

Damoiseaux JGMC, Cohen Tervaert JW. From ANA to ENA: How to proceed? Autoimmunity Reviews 2006:5;10-17.