Aldosteroni, vuorokausivirtsasta (1033 dU –Aldos)

Indikaatio:

Matalan ja kohonnen verenpaineen syiden erotusdiagnostiikka.

Menetelmä:

LC-MS

Näyte:

10 ml vuorokausivirtsaa, muoviputkessa. Hyvin sekoitetuttua ja mitattua, keräysastia on pidettävä kylmässä.

Säilöntäaine 10 ml 6 mol/l HCl. Puolet säilöntäaineesta lisätään heti ensimmäisen virtsamäärän jälkeen keräysastiaan ja sekoitetaan virtsaan. Loput säilöntäaineesta lisätään keräyspäivän iltana. Mikäli virtsaa erittyy vähän (100 ml tai alle), ei toista säilöntäaineen lisäystä tehdä. Näytteen pH tulee olla <3.

Säilytys ja lähetys:

Säilytys 2 vrk jääkaapissa, lähetys huoneenlämmössä. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna, lähetys pakastettuna.

Viitearvot:

Tuloksesta annetaan lausunto.

Tulkinta:

Suurentuneita aldosteronipitoisuuksia todetaan primaarisessa ja sekundaarisessa hyperaldosteronismissa.
Primaarisessa hyperaldosteronismissa aldosteronin eritys on lisääntynyt ja plasman reniinipitoisuus matala. Sekundaarisessa hyperaldosteronismissa kuten essentiellissa verenpainetaudissa, munuaisvaltimoiden ahtaumassa, kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa ja pahanlaatuisessa verenpainetaudissa kohoavat sekä aldosteronin eritys että reniinipitoisuus.
Raskauteen liittyy fysiologisesti sekundaarisen hyperaldosteronismin kaltainen tila. Kuukautiskierron jälkipuoliskolla aldosteronieritys on yleensä selvästi suurempi.
Alentunutta aldosteronin eritystä todetaan hypoaldosteronismin eri muodoissa ja lisämunuaisen vajaatoiminnan (Addisonin taudin) yhteydessä.
Lisääntyneen kortisolivaikutuksen yhteydessä sekä aldosteroni- että reniinipitoisuudet yleensä laskevat. Lakritsi- ja salmiakkituotteiden sisältämä glykyrretiinihappo voi aiheuttaa vastaavankaltaisen tilan, jossa kortisolin hidastunut muuntuminen kortisoniksi johtaa sen mineralokortikoidivaikutuksen merkittävään lisääntymiseen.

Viive:

Vastausviive noin 5 arkipäivää.