Dermatofyyttien laboratoriodiagnostiikka kehittyy

                                                                                                                                                                                                                  6.10.2015

 

Dermatofyyttien laboratoriodiagnostiikka kehittyy

 Dermatofyytti on yleisnimitys kolmelle rihmasienisuvulle, jotka ovat Microsporum, Epidermophyton ja Trichophyton ja jotka aiheuttavat ihmisille (ja eläimille) tavanomaisia ihosairauksia. Sijaintinsa mukaan infektiot tunnetaan nimellä jalkasilsa, eli jalan (ihon ja kynsien) tulehdus, päänahan pälvisilsa, eli päänahan sieni-infektio, sekä käsi- tai kynsisilsa, eli kädessä (ihossa tai kynsissä) esiintyvä tulehdus.

Dermatofyyttien aiheuttamat ihosairaudet ovat kehittyneiden maiden yleisimpiä infektioita, ja niiden määrä on viime vuosikymmeninä vain kasvanut. Esimerkiksi yleiseurooppalaisen “Achilles”-projektin tietojen mukaan 26 prosentilla yleislääkärillä käyneistä potilaista esiintyy kynsisilsaa (3). Dermatofyyttitartunnan todennäköisyys kasvaa iän myötä: yli 60-vuotiailla jalkasilsaa esiintyy noin 20 prosentilla väestöstä mutta yli 70-vuotiaista jo puolella (3).

Vuonna 2008 tehdyn, yli 20 000 näytettä käsittäneen suomalaistutkimuksen mukaan yleisimmät dermatofyyttilöydökset ovat Trichophyton rubrum (86 %), Trichophyton mentagrophytes (10 %) ja muut Trichophyton-lajit (2,5 %). Myös muita sienilajeja, kuten Epidermophyton floccosumia ja Microsporum canisia, eristetään toisinaan (5).

Nopea ja luotettava diagnoosi on edellytys minkä tahansa infektion menestyksekkäälle hoidolle. Dermatofyyttien kohdalla pelkkien kliinisten oireiden analysoinnin on arveltu johtavan väärään diagnoosiin jopa puolessa tapauksista (2). Kliinisen diagnosoinnin tukena tulisikin siitä syystä käyttää laboratoriotutkimuksia.

Dermatofyyttien diagnosoinnissa tavanomainen laboratoriodiagnostiikka, kuten suora mikroskopia ja sieniviljely, on usein riittämätöntä: mikroskopia ei ole tarpeeksi spesifistä, ja viljely kestää yleensä 4–6 viikkoa. Lisäksi 30–50 prosentissa mikroskooppisesti määritellyistä kynsisilsatapauksista näytettä ei pystytä viljelemään eikä taudinaiheuttajaa voida sen vuoksi tunnistaa lajin tarkkuudella (3).

Viime vuosina on julkaistu useita kliinisiä tutkimuksia PCR-pohjaisten menetelmien hyödyntämisestä dermatofyyttien diagnosoinnissa. Niiden mukaan PCR voi lisätä positiivisia laboratoriomäärityksiä 21–37 prosentilla ja vähentää diagnosointiin kuluvaa aikaa merkittävällä tavalla perinteisiin menetelmiin (viljely + mikroskopia) verrattuna (1; 3; 4; 6).

Synlabissa dermatofyyttien toteaminen tapahtuu vastakehitetyn molekyylitason määrityksen avulla, jonka etuina ovat sen nopeus, herkkyys ja spesifisyys. Menetelmä perustuu spesifiseen PCR-tekniikkaan ja sitä seuraavaan hybridisaatioon Luminex-teknologiaa käyttäen. Perinteisiin menetelmiin verrattuna se on paljon nopeampi (viive alle viikon) ja tarkempi: Trichophyton rubrum, Microsporum canis ja Epidermophyton floccosum voidaan osoittaa erikseen ja muut dermatofyytit (mukaan lukien T. mentagrophytes, T. interdigitale, T. verrucosum, T. tonsurans ja muut) ryhmänä.

Joskus harvoin iho- tai kynsisairauden aiheuttajaksi paljastuu hiivatulehdus (lähinnä Candida spp). Kandidoosia epäiltäessä synlab suosittelee Candida PCR -tutkimusta, joka voidaan tehdä samasta näytteestä. Tutkimuksella pystytään osoittamaan Candida albicans erikseen ja muut merkittävät Candida-lajit (C. krusei, C. glabrata, C. tropicalis, C. dubliniensis ja C. parapsilosis) ryhmänä.

Tutkimus tehdään iho- tai kynsinäytteestä tai hiuksista, joissa on juurituppi. Näyte suljetaan kirjekuoreen (jonka sisällä musta, taiteltu paperi) tai tyhjään, steriiliin astiaan. Kuljetusta ja säilyttämistä koskevat ohjeet: +4 °C korkeintaan kaksi viikkoa tai huoneenlämmössä yksi viikko. Huomaa, että molekyylitekniikkaan perustuvissa menetelmissä oikeaoppinen näytteenotto on yhtä tärkeää kuin perinteisemmissä menetelmissä ja että yleisin syy vääriin negatiivisiin löydöksiin on näytteen liian vähäinen määrä. Lisätietoja on saatavilla suomenkielisestä näytteenotto-ohjeesta (5).

Tutkimuksen nimi on Sieni-NhO, vastausviive viikon, näyte säilyy huoneenlämmössä viikon. Tutkimustieto lääkityksen varoajan merkityksestä puuttuu, mutta teoriassa sienilääkitys ei vaikuta tutkimustulokseen, joten varoaikaa ei välttämättä tarvita suun kautta otettujen lääkkeiden jälkeen. Paikallishoidot saattavat teoriassa haitata PCR-määritystä, joten niiden käyttö välittömästi ennen näytteen ottoa ei ole suositeltavaa.

Lähteet:

  1. Chandran NS, Pan JY, Pramono ZA, Tan HH, Seow CS. Complementary role of a polymerase chain reaction test in the diagnosis of onychomycosis. Australas J Dermatol. 2013 May;54(2):105-8.
  2. Faergemann J, Baran R. Epidemiology. Clinical presentation and diagnosis of onychomycosis. Br J Dermatol 2003; 149: Suppl 65:1–4.
  3. Gräser Y, Czaika V, Ohst T. Diagnostic PCR of dermatophytes–an overview. J Dtsch Dermatol Ges. 2012 Oct;10(10):721-6.
  4. Luk NM, Hui M, Cheng TS, Tang LS, Ho KM. Evaluation of PCR for the diagnosis of dermatophytes in nail specimens from patients with suspected onychomycosis. Clin Exp Dermatol. 2012 Apr;37(3):230-4.
  5. Sieni-infektiot ihossa, hiuksissa ja kynsissä. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi13050
  6. Spiliopoulou A, Bartzavali C, Jelastopulu E, Anastassiou ED, Christofidou M. Evaluation of a commercial PCR test for the diagnosis of dermatophyte nail infections. J Med Microbiol. 2015 Jan;64(Pt 1):25-31.